Venäläisistä luennoista.

Tänään kävin ensimmäisellä luennollani Petroskoissa. Aiheena oli mikäs muukaan, kuin Bolshevikkien vallankumous 1917. Onneksi aihe oli "kohtuu" hyvin entuudestaan tuttu, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ymmärtää. Huomasin, että venäläinen luentokulttuuri poikkeaa suomalaisesta melko paljon. Asiaa selittää osittain se, että venäläiset opiskelijat aloittavat yliopiston 17-, tai jopa 16- vuotiaina. Siksi luennon alettua mieleeni tulvi heti muistoja lukio- ja jopa peruskouluajoilta.

Astuessani luentosaliin opiskelijat, tai pitäisikö sanoa oppilaat, keskustelivat äänekkäästi. Keskustelujen aiheina olivat menneen ja tulevan viikonlopun bileet, sekä luonnollisesti naispuolisten oppilaiden vartalot. Luennoitsijan, tai paremminkin opettajan astuessa sisään luokka hiljeni ja kaikki nousivat perinteisesti seisomaan. Tätä seurasi nimenhuuto. Oi kultaisia nuoruusvuosia peruskoulussa!! Nimenhuudon jälkeen, opettajan alkaessa puhua takarivin "pahat" pojat vaipuivat lähes välittömästi lähes elottomaan sikiuneen. Heidän päänsä nousivat pöydältä vasta opettajan siirtyessä käsittelemään bolshevikkipuolueen puolueohjelmaa jolloin Lenin kuva räpsähti taululle.

Muistan selvästi ensimmäisen luentoni suomalaisessa yliopistossa. Ensimmäisenä luennoitsija toivotti kaikki tervetulleeksi TIEDEYHTEISÖÖN. Hän korosti, että kaikki yliopistossa, niin tutkijat kuten opiskelijatkin ovat samassa veneessä. Hän piti vuorovaikutuksen merkitystä ja sen harjoittelua ensiarvoisen tärkeänä. Asiat ovat toisin täällä. Luennot perustuvat hyvin pitälti teesien esittämiseen ja sen mieleenpainamiseen. Toisten näkökulmien merkityst ei korosteta. Kertaakaan ei tiedusteltu mahdollisia kysymyksiä ja itseasiassa ainut kysymys, jonka eräs tyttö esitti, koski taukoa. Voi toki olla, että opiskelijoiden aktiivisuus muuttu heidän osallistuessa seminaari-istuntoihin, mutta tämän luennon perusteella minulle jäi kuva, että heitä ei kannusteta tarpeeksi pohtimaan eri näkökulmia esimerkiksi bolshevikkivallankumoukseen liittyen. Noh henkilökohtaisesti en valita, sillä luvassa on helppoja opintopisteitä, kunhan vaan selviän venäjänkielisestä tentistä joulukuussa.

Tänään on luvassa filharmoonikkojen konsertti konserttitalolla. Lippuun jouduin uhraamaan jopa kolme euroa. Ostin alkuviikosta myös 7 euron lipun Tsaikovskin Joutsenlampeen. Näytös on vasta 10. lokakuuta, mutta paikkoja oli enää niukalti jäljellä. Siinäpä vasta venäläistä korkeakulttuuria parhaimmillaan.

Eipä muuta tälläkertaa. Over and out!!

Ensimmäinen viikko Petroskoissa

Privjet Oulu ja muu Suomi!!

Ensimmäinen viikko Karjalan tasavallan pääkaupungissa alkaa olla takana. 280 000 asukkaan kaupungiksi täytyy sanoa, että verrattuna nyt esimerkiksi Tampereeseen kaupungin syke on erittäin rauhallinen. Mistähän sitä aloittaisi... Matka Helsingistä Petroskoihin sujui oikein mukavasti. Rajanylitys sujui minubussillamme ongelmitta ja Venäjän puolella paikalliset duunarit olivat juuri saaneet valmiiksi noin 40 kilometrin pituisen tietyöurakan. Matka sujui siis suorastaan lentäen (bussikuskimme olisi luultavasti ajanut samaa 120 kilometrin tuntivauhtia hieman huonokuntoisemmallakin tiellä). Matkaan lähdetiin keskiviikkoaamuna klo 7:00 ja perillä Petroskoissa oltiin noin klo 20:00 illalla.

Vaihtoonlähtöpäätöstäni tehdessä minulle oli alusta asti selvää, että halusin asua perheen luona. Se on loistava mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin ja mikä tärkeintä KIELEEN. Tuntuu, että olen puhunut yhden viikon aikana enemmän Venäjää kun koko kolmen vuoden kieliopintojen aikana yliopistossa. Kaikki kunnia silti mainiolle kielikeskuksen opettajallemme!! Petroskoissa asetuin siis asumaan perheeseen. Tarkemminsanottuna asun Petroskoin pääkadun, Prospekt Leninin varrella yhdessä emäntäni Natalian ja hänen Vanja kissansa kanssa. Natalia puhuu pelkästään venäjää, joten kommunikointivaihtoehdot ovat vähissä, mikä on siis vain hyvä asia. Hän on erittäin kärsivällinen varsin puutteellisten venäjänkielentaitojeni kanssa ja toistaa lauseita suorastaan pedagogisella otteella. Hän laittaa minulle kaksi ateriaa päivässä ja ruoka on ollut jopa pelottavan hyvää. Tällä ruokavaliolla ja liikunnan määrällä lisäkiloilta ei Suomeen palatessa voi välttyä.

Ensimmäinen täysi päivä Petroskoissa oli torstai. Päivä kului lähinnä byrokratiaa hoitaessa. Kävin myös esittäytymässä Suomen konsulaatissa, josta sainkin jo kutsun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin Petroskoilaisittain. Illalla tavattiin sitten muita vaihtareita aivan urakalla. Suomalaisia vaihtareita Petroskoihin oli saapunut ilahduttavasti minut mukaanlukien 4 (periferia-Suomi ilahduttavasti edustettuna Joensuun, Linnanmaan, ja Rovaniemen edustajilla Helsingin edustuksen jäätyä yhteen). Lisäksi kaupungissa on vaihtareita Ruotsista, Belgiasta, Italiasta, sekä epämääräinen määrä kiinalaisia. Torstai-ilta sujui leppoisasti pubissa istuen ja puhelinnumeroita vaihtaen. Sain oman venäläisen numeroni vasta maanantaina erinäisten byrokraattisten seikkojen jälkeen.... samaan syssyyn hommasinkin venäläisen internet-yhteyden ja siitä alkaen yhteydenpito onkin muuttunut huomattavasti helpommaksi.

Perjantai sää oli harvinaisen sateinen. Tällä seikalla on Petroskoissa suuri merkitys, sillä kadut muuttuvat hyvin äkkiä suorastaan jokea muistuttavaksi virraksi. Tästä tietämättömänä marssin jalat puoleen pohkeeseen asti likomärkänä yliopistolle paperihommia hoitelemaan. Loppupäivä sujuikin flunssaa torjuessa, jossa toki onnistuinkin.

Lauantai oli vapaa-ajan aktiviteettien päivä. Päivä alkoi hienolla elokuvateatterielämyksellä. Resident Evil 4 afterlive venäjänkielisillä dubbauksilla toimi erittäin hyvänä aloituksena venäläisen elokuvan maailmaan...Juonen ollessa niin surkea ja ennalta-arvattava, ei ollut juurikaan väliä, vaikka kaikkia sanoja tullutkaan ymmärrettyä. Lauantai-illan aluksi kokoonnuimme ruotsalaisen ystävämme Matsin kotona etkoilemassa. Illan teemaan kuului venäläisen korttipeli Durakin opettelua, sekä Eskimo- termin soveliaisuuden pohtimista. Ilta huipentui matkalla paikalliseen yökerho Barceloonaan, jonka tunnelma ja yllättävän halpa hintataso yllättivät ja veivät mukanaan suomalaisen opiskelijan..

Sunnuntai sujuikin hieman hiljaisemmissa merkeissä muun muassa venäläiseen tv-tarjontaan tutustuessa. Maanantaina tapasin ensimmäistä kertaa Petroskoin valtionyliopstion historianlaitoksen apulaisprofessori Ilja Solometshshin. Sujuvalla suomenkielentaidollaan hän pelasti minut monelta väärinymmärrykseltä, ja ilmoitti minut ensimmäisille kursseilleni. Tämän syksyn opintojani tulevat näillä näkyvin olemaan "Venäläiset sotilaat Suomessa ennen vuotta 1917", "Suomalaisten fennomaanien toiminta venäläisestä näkökulmasta (lol)", "sekä Venäjän historia 1900- luvulla".

Kirjoitan tätä blogia tiistai-iltana. Tänään kävin ensimmäistä kertaa kunnon rankaisulenkillä kaiken mässäyksen jälkeen. Lenkkeily keskustassa on hieman vaikeaa. Pitkiä taipaleita on hankala löytää, joten täytyy juosta puistojen läpi ja pysähtyä odottamaan tienylitystä. Noh tuleepahan intervalliharjoittelua... Suomen armeijan kurssipukuni taisi lisäksi kerätä paikallisissa jonkinverran katseita...

No niin kello onkin jo puoli kaksi Moskovan aikaa. Ehkäpä tämä annos riittää ensimmäiseksi kirjoitukseksi. Lupaan, että tulevat kirjoitukseni eivät tule olemaan pelkästään facebook-päivitysten kaltaisia päivittäisiä tekemisluetteloita. Olisi tarkoituksena pohtia myös jotain ilmiöitä.

Eikait tässä muuta. Do zvidanija ja spakoinij notsi!!!

Heikki