Sitten viimekirjoitteluni ehkä mieleenpainuvin kokemukseni on ollut retki Kizhin saarelle. Tuolla saarellahan sijaitsevat kuuluisat täysin puusta rakennetut ortodoksiset kirkot. Matka taitettiin reilun tunnin kestäneellä pikavenekyydillä läpi Äänisjärven. Sää ei retkeläisiä erityisemmin suosinut lämpötilan ollessa reilussa viidessä asteessa. Kizhin saari on lähes puuton, mistä johtuen tuuli puhaltaa saarelle lähes joka suunnasta. Käytännössä lämpötila laski siis lähelle nollaa. Annan kuvien kertoa enemmän Kizhin nähtävyyksistä ja luonnosta
Vapaa-ajan rientomme rajoittuvat pääasiassa viikonlopuille viikkojen ollessa varsin työntäyteisiä itse kullakin vaihto-opiskelijalla. Tämä on ehkä yksi erottava tekijä Erasmus-vaihdon ja First-vaihdon välillä. Ainakin itse Oulussa vaihto-opiskelijoiden asuntolan naapurissa asuneena voin todeta, että Erasmus-vaihtareiden arkipäivät ovat varsin juhlapitoisia :). Noh onhan sitä meilläkin poikkeuksia ollut. Petroskoilainen FM- klubi, joka sijaitsee Karjalan tasavallan Filharmoonikkojen talon kellarissa, järjestää arkipäivisin ilmaisia keikkoja, joissa esiintyvät pääasiassa paikalliset orkesterit. Näihin tapahtumiin olemme eksyneet ainakin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla äänessä oli paikallinen Ruotsinlaiva- tyylistä musiikkia soittanut yhtye, sekä varsin vakuuttava teinipunkpop yhtye. Tältä keikalta mieleen jäi yleisön suuri omistautuminen varsinkin punkbändin keikalla. Suomalaiset punkkarit saisivat ottaa oppia tästä porukasta miten oikeaoppinen ja massiivinen "pitti" onnistutaan saamaaan aikaan pienelläkin porukalla. Kaikki näyttäisi olevan kiinni asenteesta.
Hienoja hetkiä koin pari viikkoa sitten, kun äitini lähettämä ruokapaketti saapui Petroskoihin oulaistelaisten seurakuntanuorten välittämänä. Paketti sisälsi Presidentti-kahvia, Vaasan ruispaloja sekä Fazerin sinistä. Täytyy myöntää, että suomalaiset maut ovat kyllä omaa luokkaansa täällä. Ensimmäisen Petrsokoi-kuukauteni ajan emäntäni valmisti aamupalat, sekä päivälliset. Lokakuun puolestavälistä lähtien tämä palvelu loppui ja olen saanut tehdä tutkimusmatkan venäläisiin elintarvikkeisiin. Jos elintarvikkeita alkaa vertailla Suomessa tarjolla oleviin, erot ovat osissa tuotteista varsin pieniä, mutta osissa todella suuria. Leivät ja ylipäätänsä kaikki kuivatuotteet ovat pääsääntöisesti varsin samanlaisia kuin Suomessa. Myös vihanekset ja hedelmät ovat ihan kelpotavaraa. Hedelmäthän tuodaan käytännössä samoista maista kuin Suomessakin, joten eroa tuskin huomaa. Suurin ero suomalaisiin tuotteisiin verrattuna löytyy maito- ja lihatuotteissa. Venäläinen maito on yksinkertaisesti aivan kamalaa. Sitä voi juuri ja juuri juoda kahvin kanssa mutta paljaaltaan se on mahdotonta. Onneksi ongelmaan löytyy ratkaisu; Valion maito!! Teen ostokseni paikallisessa hypermarketissa, Lentassa. Paikka vastaa suomalaista Prismaa ja valikoima on varsin laaja. Kyynel meinasikin vierähtää poskelle kun maito-osastolla kulkiessani silmieni eteen pomppasi Valion kevytmaito. Euron ja kymmenen sentin hintakaan ei siinä mielentilassa paljoa painanut ja maidonjuonnista suoraan purkista onkin tullut minulle yksi venäläisen arkeni suurimmista yksittäisistä iloista. Myös Valion uuniomena jugurtti sekä oltermanni-juusto ovat löytäneet tiensä jääkaappiini. Ironista kyllä Oltermanni oli koko kaupan halvin juusto. Ostin kauppaan bonuskortin, jolla saa kätevästi vähintään 5% alennuksen kaikista kaupan tuotteista. Hintatasosta voin sanoa sen verran, että kun Suomessa kymmenellä Eurolla saattaa pihtaillen saada kassillisen ruokaa niin täällä vastaavalla summalla saa pröystäilemällä 2 kassia. Noh en minä täällä nyt mitään poroporvaria ole alkanut esittämään, mutta on mukavaa kun opiskelijan ei tarvitse nuukailla samaan malliin kuin Suomessa.
Pari viikkoa sitten paikallisessa entisessä neuvostoaikaisessa traktoritehtaassa järjestettiin ties monenko kerran Karelian Faces- niminen kansanmusiikkitapahtuma. Mukana oli kansanmusiikkibändejä niin Karjalasta kuin Suomestakin. Joukkoon mahtui toki myös enemmän valtavirtaa edustavia bändejä, mm. paikallinen rockabilly- henkinen, Brian Setzeriä jäljittelevä yhtye läskibassoineen ja kampauksineen. Henkilökohtainen suosikkini oli paikallinen suomeksi, karjalaksi ja vepsäksi laulava Sattuma-yhtye. Törmäsimme yhtyeen laulajaan jo aikaisemmin Suomen konsulin tupaantuliaisissa. Yhtyeen levy on hankintalistani kärjessä.
Yllämainittuja kohokohtia lukuunottamatta aika on kulunut täällä tasaisesti. Kaupungin keskeisimmät yökerhot, klubit ja kahvilat alkavat olla jo tuttuja. Lisäksi paikalliset ystävämme auttavat löytämään myös vähemmän tunnettuja underground paikkoja. Ostin eilen bussiliput Suomeen. Vuorokauden bussissa/junassa istumiseni alkaa 16.11. määränpäänä Oulu ja Teekkaritorvien 40-vuotis juhlallisuudet. Suomessa olisi tarkoitus piipahtaa reilun viikon verran jonka jälkeen palaan tänne loppukiriä varten.
Noniin tämä tältä kertaa!! Oululaiste hevimiesten kovan painostuksen tuloksena lupaan aktivoitua blogikirjoitusteni suhteen lähitulevaisuudessa :)
Do vstretse!!
Heikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti