Venäjän yhtenäisyyden päivä

Laiskuus ja kiire ovat väistyneet ainakin vähäksi aikaa ja on aika palata blogini ääreen. Tänään vietetään Venäjällä Putinin keksimää Venäjän yhtenäisyyden päivää ja sen johdosta kaikki virastot ja pankit ovat kiinni. Ajattelinkin hyödyntää tätä opiskeluista vapaata päivääni raportoimalla kuluneiden viikkojen tapahtumista. Tunnelmat ovat kaksijakoiset. Toisaalta tuntuu, että aika on rientänyt siivillä ja on tullut tehtyä vaikka mitä ja toisaalta tuntuu ettei ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Noh, ehkä pingottaminen ei ole vaihto-opiskelun tärkein tehtävä. Verkostoitumista on tullut harjoitettua opiskelujenkin edestä ja ehkäpä se venäjän kielikin on alkanut jo vähän tarttumaan.

Sitten viimekirjoitteluni ehkä mieleenpainuvin kokemukseni on ollut retki Kizhin saarelle. Tuolla saarellahan sijaitsevat kuuluisat täysin puusta rakennetut ortodoksiset kirkot. Matka taitettiin reilun tunnin kestäneellä pikavenekyydillä läpi Äänisjärven. Sää ei retkeläisiä erityisemmin suosinut lämpötilan ollessa reilussa viidessä asteessa. Kizhin saari on lähes puuton, mistä johtuen tuuli puhaltaa saarelle lähes joka suunnasta. Käytännössä lämpötila laski siis lähelle nollaa. Annan kuvien kertoa enemmän Kizhin nähtävyyksistä ja luonnosta

Vapaa-ajan rientomme rajoittuvat pääasiassa viikonlopuille viikkojen ollessa varsin työntäyteisiä itse kullakin vaihto-opiskelijalla. Tämä on ehkä yksi erottava tekijä Erasmus-vaihdon ja First-vaihdon välillä. Ainakin itse Oulussa vaihto-opiskelijoiden asuntolan naapurissa asuneena voin todeta, että Erasmus-vaihtareiden arkipäivät ovat varsin juhlapitoisia :). Noh onhan sitä meilläkin poikkeuksia ollut. Petroskoilainen FM- klubi, joka sijaitsee Karjalan tasavallan Filharmoonikkojen talon kellarissa, järjestää arkipäivisin ilmaisia keikkoja, joissa esiintyvät pääasiassa paikalliset orkesterit. Näihin tapahtumiin olemme eksyneet ainakin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla äänessä oli paikallinen Ruotsinlaiva- tyylistä musiikkia soittanut yhtye, sekä varsin vakuuttava teinipunkpop yhtye. Tältä keikalta mieleen jäi yleisön suuri omistautuminen varsinkin punkbändin keikalla. Suomalaiset punkkarit saisivat ottaa oppia tästä porukasta miten oikeaoppinen ja massiivinen "pitti" onnistutaan saamaaan aikaan pienelläkin porukalla. Kaikki näyttäisi olevan kiinni asenteesta.

Hienoja hetkiä koin pari viikkoa sitten, kun äitini lähettämä ruokapaketti saapui Petroskoihin oulaistelaisten seurakuntanuorten välittämänä. Paketti sisälsi Presidentti-kahvia, Vaasan ruispaloja sekä Fazerin sinistä. Täytyy myöntää, että suomalaiset maut ovat kyllä omaa luokkaansa täällä. Ensimmäisen Petrsokoi-kuukauteni ajan emäntäni valmisti aamupalat, sekä päivälliset. Lokakuun puolestavälistä lähtien tämä palvelu loppui ja olen saanut tehdä tutkimusmatkan venäläisiin elintarvikkeisiin. Jos elintarvikkeita alkaa vertailla Suomessa tarjolla oleviin, erot ovat osissa tuotteista varsin pieniä, mutta osissa todella suuria. Leivät ja ylipäätänsä kaikki kuivatuotteet ovat pääsääntöisesti varsin samanlaisia kuin Suomessa. Myös vihanekset ja hedelmät ovat ihan kelpotavaraa. Hedelmäthän tuodaan käytännössä samoista maista kuin Suomessakin, joten eroa tuskin huomaa.  Suurin ero suomalaisiin tuotteisiin verrattuna löytyy maito- ja lihatuotteissa. Venäläinen maito on yksinkertaisesti aivan kamalaa. Sitä voi juuri ja juuri juoda kahvin kanssa mutta paljaaltaan se on mahdotonta. Onneksi ongelmaan löytyy ratkaisu; Valion maito!! Teen ostokseni paikallisessa hypermarketissa, Lentassa. Paikka vastaa suomalaista Prismaa ja valikoima on varsin laaja. Kyynel meinasikin vierähtää poskelle kun maito-osastolla kulkiessani silmieni eteen pomppasi Valion kevytmaito. Euron ja kymmenen sentin hintakaan ei siinä mielentilassa paljoa painanut ja maidonjuonnista suoraan purkista onkin tullut minulle yksi venäläisen arkeni suurimmista yksittäisistä iloista. Myös Valion uuniomena jugurtti sekä oltermanni-juusto ovat löytäneet tiensä jääkaappiini. Ironista kyllä Oltermanni oli koko kaupan halvin juusto. Ostin kauppaan bonuskortin, jolla saa kätevästi vähintään 5% alennuksen kaikista kaupan tuotteista. Hintatasosta voin sanoa sen verran, että kun Suomessa kymmenellä Eurolla saattaa pihtaillen saada kassillisen ruokaa niin täällä vastaavalla summalla saa pröystäilemällä 2 kassia. Noh en minä täällä nyt mitään poroporvaria ole alkanut esittämään, mutta on mukavaa kun opiskelijan ei tarvitse nuukailla samaan malliin kuin Suomessa.

Pari viikkoa sitten paikallisessa entisessä neuvostoaikaisessa traktoritehtaassa järjestettiin ties monenko kerran Karelian Faces- niminen kansanmusiikkitapahtuma. Mukana oli kansanmusiikkibändejä niin Karjalasta kuin Suomestakin. Joukkoon mahtui toki myös enemmän valtavirtaa edustavia bändejä, mm.  paikallinen rockabilly- henkinen, Brian Setzeriä jäljittelevä yhtye läskibassoineen ja kampauksineen. Henkilökohtainen suosikkini oli paikallinen suomeksi, karjalaksi ja vepsäksi laulava Sattuma-yhtye. Törmäsimme yhtyeen laulajaan jo aikaisemmin Suomen konsulin tupaantuliaisissa. Yhtyeen levy on hankintalistani kärjessä.

Yllämainittuja kohokohtia lukuunottamatta aika on kulunut täällä tasaisesti. Kaupungin keskeisimmät yökerhot, klubit ja kahvilat alkavat olla jo tuttuja. Lisäksi paikalliset ystävämme auttavat löytämään myös vähemmän tunnettuja underground paikkoja. Ostin eilen bussiliput Suomeen. Vuorokauden bussissa/junassa istumiseni alkaa 16.11. määränpäänä Oulu ja Teekkaritorvien 40-vuotis juhlallisuudet. Suomessa olisi tarkoitus piipahtaa reilun viikon verran jonka jälkeen palaan tänne loppukiriä varten.

Noniin tämä tältä kertaa!! Oululaiste hevimiesten kovan painostuksen tuloksena lupaan aktivoitua blogikirjoitusteni suhteen lähitulevaisuudessa :)

Do vstretse!!

Heikki

Vaihto-opiskelijan arkea

Privjet!!!! Viikon tauon jälkeen ajattelin taas raportoida vähän kuulumisiani. Aika on mennyt todella nopeasti ja tuntuu, että en ole kerennyt vielä edes aloittamaan opintojani kunnolla. Tällä hetkellä kalenteriini kuuluu neljä kurssia ja lokakuussa pitäisi alkaa vielä kaksi lisää. Kurssien aiheita ovat mm Venäjän 1900-luvun historia, kansainvälisten suhteiden historia ja Barentsinmeren yhteistyö. Lisäksi osallistun 3 kertaa viikossa yhdessä muiden suomalaisten kanssa venäjän kielen kurssille. Tähän mennessä suurin osa luennolla käyttämästäni ajasta on kulunut sanakirjan pläräämiseen, koska akateemisen venäjänkielen taitoni ei ole vielä aivan täydellinen. Se, mitä olen luennoista ymmärtänyt on kuitenkin vaikuttanut ainakin toistaiseksi mielenkiintoiselta.

Vaihto-opiskelu Venäjällä tai ainakin Petroskoissa eroaa melko tavalla esimerkiksi perinteisestä Erasmus-vaihdosta. Täällä vaihto-opiskelijan kädestä ei pidetä kiinni samalla tavalla kuin Länsi-Euroopassa. Täällä ei (lupauksista huolimatta) ole erillistä vaihto-opiskelijoille räätälöityä opetusohjelmaa, poikkeuksena venäjänkielen kurssi. Suurin osa kursseihin liittyvistä asioista on selvitettävä itse ja yleensä vaihto-opiskelijat suorittavat kurssit jollain kurssisuunnitelmasta poikkeavalla tavalla, yleensä esseellä. Eipä siinä, tällä hetkellä en tuntisi itseäni valmiiksi venäjänkieliseen suulliseen tenttiin, joten essee käy minulle toistaiseksi hyvin. Venäläisten yliopisto-opiskelijoiden opiskelu on hyvin ennaltamäärättyä. Sitä voisi kaiketi verrata lääketieteellisten tiedekuntien toimintaan Suomessa. Kurssit käydään yhdessä vuosikurssin kanssa ja ne on läpäistävä jos aikoo siirtyä seuraavalle vuosikurssille. Noh ehkä juuri tästä syystä täällä humanistitkin valmistuvat AJOISSA. Verrattuna venäläisiin kollegoihimme vaihto-opiskelijoiden tilanne on toisaalta myös mielekkäämpi. Voimme valita yliopiston varsin kattavasta opetustarjonnasta parhaat kurssit päältä.

Noh se opiskelusta. Vierailimme suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa keskiviikkona Suomen Pietarin pääkonsulaatin toimipisteessä Petroskoissa. Meidät vastaanotti konsuli Anna-Kaisa Heikkinen, joka haastatteli meidät ja kierrätti meitä ympäri konsulaatin toimitiloja. Saimme myös kutsun hänen tupareihinsa, jotka järjestettiin viime lauantaina. Juhlat olivat mitä mainioimmat ja konsulin kolmekerroksinen talo teki suomalaisiin opiskelijoihin varsin syvän vaikutuksen. Alun virallisen osion jälkeen tunnelma alkoi vapautua ja yksi toisensa jälkeen suomalaiset opiskelijat mukaanluettuna löysivät tiensä tanssilattialle. Myöhemmin illalla siirryttiin musisointihuoneen puolelle ja otimme käsittelyyn suomalaiset hitit. Allekirjoittanut vastasi kitarakomppauksesta, josta tämänpäiväiset komppikäden rakot muistuttavat elävästi. Viimeiset laulut veisattiin noin kolmen aikaan aamuyöstä. Siis tiivistettynä, Loistavat bileet, loistavia ihmisiä ja ennen kaikkea verkostoitumista!!!

Tämä riittänee tältä erää. Tarkoituksenamme on lähteä mahdollisesti ensi viikonloppuna kuuluisalle kishin puukirkkosaarelle. Raportoin sieltä lisää. Tapaamisiin do vstretse!!!

Venäläisistä luennoista.

Tänään kävin ensimmäisellä luennollani Petroskoissa. Aiheena oli mikäs muukaan, kuin Bolshevikkien vallankumous 1917. Onneksi aihe oli "kohtuu" hyvin entuudestaan tuttu, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ymmärtää. Huomasin, että venäläinen luentokulttuuri poikkeaa suomalaisesta melko paljon. Asiaa selittää osittain se, että venäläiset opiskelijat aloittavat yliopiston 17-, tai jopa 16- vuotiaina. Siksi luennon alettua mieleeni tulvi heti muistoja lukio- ja jopa peruskouluajoilta.

Astuessani luentosaliin opiskelijat, tai pitäisikö sanoa oppilaat, keskustelivat äänekkäästi. Keskustelujen aiheina olivat menneen ja tulevan viikonlopun bileet, sekä luonnollisesti naispuolisten oppilaiden vartalot. Luennoitsijan, tai paremminkin opettajan astuessa sisään luokka hiljeni ja kaikki nousivat perinteisesti seisomaan. Tätä seurasi nimenhuuto. Oi kultaisia nuoruusvuosia peruskoulussa!! Nimenhuudon jälkeen, opettajan alkaessa puhua takarivin "pahat" pojat vaipuivat lähes välittömästi lähes elottomaan sikiuneen. Heidän päänsä nousivat pöydältä vasta opettajan siirtyessä käsittelemään bolshevikkipuolueen puolueohjelmaa jolloin Lenin kuva räpsähti taululle.

Muistan selvästi ensimmäisen luentoni suomalaisessa yliopistossa. Ensimmäisenä luennoitsija toivotti kaikki tervetulleeksi TIEDEYHTEISÖÖN. Hän korosti, että kaikki yliopistossa, niin tutkijat kuten opiskelijatkin ovat samassa veneessä. Hän piti vuorovaikutuksen merkitystä ja sen harjoittelua ensiarvoisen tärkeänä. Asiat ovat toisin täällä. Luennot perustuvat hyvin pitälti teesien esittämiseen ja sen mieleenpainamiseen. Toisten näkökulmien merkityst ei korosteta. Kertaakaan ei tiedusteltu mahdollisia kysymyksiä ja itseasiassa ainut kysymys, jonka eräs tyttö esitti, koski taukoa. Voi toki olla, että opiskelijoiden aktiivisuus muuttu heidän osallistuessa seminaari-istuntoihin, mutta tämän luennon perusteella minulle jäi kuva, että heitä ei kannusteta tarpeeksi pohtimaan eri näkökulmia esimerkiksi bolshevikkivallankumoukseen liittyen. Noh henkilökohtaisesti en valita, sillä luvassa on helppoja opintopisteitä, kunhan vaan selviän venäjänkielisestä tentistä joulukuussa.

Tänään on luvassa filharmoonikkojen konsertti konserttitalolla. Lippuun jouduin uhraamaan jopa kolme euroa. Ostin alkuviikosta myös 7 euron lipun Tsaikovskin Joutsenlampeen. Näytös on vasta 10. lokakuuta, mutta paikkoja oli enää niukalti jäljellä. Siinäpä vasta venäläistä korkeakulttuuria parhaimmillaan.

Eipä muuta tälläkertaa. Over and out!!

Ensimmäinen viikko Petroskoissa

Privjet Oulu ja muu Suomi!!

Ensimmäinen viikko Karjalan tasavallan pääkaupungissa alkaa olla takana. 280 000 asukkaan kaupungiksi täytyy sanoa, että verrattuna nyt esimerkiksi Tampereeseen kaupungin syke on erittäin rauhallinen. Mistähän sitä aloittaisi... Matka Helsingistä Petroskoihin sujui oikein mukavasti. Rajanylitys sujui minubussillamme ongelmitta ja Venäjän puolella paikalliset duunarit olivat juuri saaneet valmiiksi noin 40 kilometrin pituisen tietyöurakan. Matka sujui siis suorastaan lentäen (bussikuskimme olisi luultavasti ajanut samaa 120 kilometrin tuntivauhtia hieman huonokuntoisemmallakin tiellä). Matkaan lähdetiin keskiviikkoaamuna klo 7:00 ja perillä Petroskoissa oltiin noin klo 20:00 illalla.

Vaihtoonlähtöpäätöstäni tehdessä minulle oli alusta asti selvää, että halusin asua perheen luona. Se on loistava mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin ja mikä tärkeintä KIELEEN. Tuntuu, että olen puhunut yhden viikon aikana enemmän Venäjää kun koko kolmen vuoden kieliopintojen aikana yliopistossa. Kaikki kunnia silti mainiolle kielikeskuksen opettajallemme!! Petroskoissa asetuin siis asumaan perheeseen. Tarkemminsanottuna asun Petroskoin pääkadun, Prospekt Leninin varrella yhdessä emäntäni Natalian ja hänen Vanja kissansa kanssa. Natalia puhuu pelkästään venäjää, joten kommunikointivaihtoehdot ovat vähissä, mikä on siis vain hyvä asia. Hän on erittäin kärsivällinen varsin puutteellisten venäjänkielentaitojeni kanssa ja toistaa lauseita suorastaan pedagogisella otteella. Hän laittaa minulle kaksi ateriaa päivässä ja ruoka on ollut jopa pelottavan hyvää. Tällä ruokavaliolla ja liikunnan määrällä lisäkiloilta ei Suomeen palatessa voi välttyä.

Ensimmäinen täysi päivä Petroskoissa oli torstai. Päivä kului lähinnä byrokratiaa hoitaessa. Kävin myös esittäytymässä Suomen konsulaatissa, josta sainkin jo kutsun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin Petroskoilaisittain. Illalla tavattiin sitten muita vaihtareita aivan urakalla. Suomalaisia vaihtareita Petroskoihin oli saapunut ilahduttavasti minut mukaanlukien 4 (periferia-Suomi ilahduttavasti edustettuna Joensuun, Linnanmaan, ja Rovaniemen edustajilla Helsingin edustuksen jäätyä yhteen). Lisäksi kaupungissa on vaihtareita Ruotsista, Belgiasta, Italiasta, sekä epämääräinen määrä kiinalaisia. Torstai-ilta sujui leppoisasti pubissa istuen ja puhelinnumeroita vaihtaen. Sain oman venäläisen numeroni vasta maanantaina erinäisten byrokraattisten seikkojen jälkeen.... samaan syssyyn hommasinkin venäläisen internet-yhteyden ja siitä alkaen yhteydenpito onkin muuttunut huomattavasti helpommaksi.

Perjantai sää oli harvinaisen sateinen. Tällä seikalla on Petroskoissa suuri merkitys, sillä kadut muuttuvat hyvin äkkiä suorastaan jokea muistuttavaksi virraksi. Tästä tietämättömänä marssin jalat puoleen pohkeeseen asti likomärkänä yliopistolle paperihommia hoitelemaan. Loppupäivä sujuikin flunssaa torjuessa, jossa toki onnistuinkin.

Lauantai oli vapaa-ajan aktiviteettien päivä. Päivä alkoi hienolla elokuvateatterielämyksellä. Resident Evil 4 afterlive venäjänkielisillä dubbauksilla toimi erittäin hyvänä aloituksena venäläisen elokuvan maailmaan...Juonen ollessa niin surkea ja ennalta-arvattava, ei ollut juurikaan väliä, vaikka kaikkia sanoja tullutkaan ymmärrettyä. Lauantai-illan aluksi kokoonnuimme ruotsalaisen ystävämme Matsin kotona etkoilemassa. Illan teemaan kuului venäläisen korttipeli Durakin opettelua, sekä Eskimo- termin soveliaisuuden pohtimista. Ilta huipentui matkalla paikalliseen yökerho Barceloonaan, jonka tunnelma ja yllättävän halpa hintataso yllättivät ja veivät mukanaan suomalaisen opiskelijan..

Sunnuntai sujuikin hieman hiljaisemmissa merkeissä muun muassa venäläiseen tv-tarjontaan tutustuessa. Maanantaina tapasin ensimmäistä kertaa Petroskoin valtionyliopstion historianlaitoksen apulaisprofessori Ilja Solometshshin. Sujuvalla suomenkielentaidollaan hän pelasti minut monelta väärinymmärrykseltä, ja ilmoitti minut ensimmäisille kursseilleni. Tämän syksyn opintojani tulevat näillä näkyvin olemaan "Venäläiset sotilaat Suomessa ennen vuotta 1917", "Suomalaisten fennomaanien toiminta venäläisestä näkökulmasta (lol)", "sekä Venäjän historia 1900- luvulla".

Kirjoitan tätä blogia tiistai-iltana. Tänään kävin ensimmäistä kertaa kunnon rankaisulenkillä kaiken mässäyksen jälkeen. Lenkkeily keskustassa on hieman vaikeaa. Pitkiä taipaleita on hankala löytää, joten täytyy juosta puistojen läpi ja pysähtyä odottamaan tienylitystä. Noh tuleepahan intervalliharjoittelua... Suomen armeijan kurssipukuni taisi lisäksi kerätä paikallisissa jonkinverran katseita...

No niin kello onkin jo puoli kaksi Moskovan aikaa. Ehkäpä tämä annos riittää ensimmäiseksi kirjoitukseksi. Lupaan, että tulevat kirjoitukseni eivät tule olemaan pelkästään facebook-päivitysten kaltaisia päivittäisiä tekemisluetteloita. Olisi tarkoituksena pohtia myös jotain ilmiöitä.

Eikait tässä muuta. Do zvidanija ja spakoinij notsi!!!

Heikki